Virkamieselämää- Kasvintarkastajan (epä)normaali työviikko

ELY-keskukset täyttävät tänä vuonna 10 vuotta ja haluan nostaa esille tarinoita, jotka ovat syntyneet ELY-keskuksien olemassaolon alkuajoista, ja itseasiassa jo ajasta ennen vuotta 2010.

Valoa kohti

Oli synkkä ja myrskyinen yö… Näillä sanoilla voisin aloittaa useammankin tarkastuksen tänä talvena. Kelit ovat vaihdelleet päivittäin ja tämä haastaa virka-auton kuljettajan ajamaan kieli keskellä suuta, loputtomia tien pientareita tuijottaen.

Mutta kasvit eivät näistä haasteista tiedä, vaan nauttivat lämmöstä, valosta ja hellästä hoivasta Suomen vihannespääkaupungissa, Närpiössä. Ohjelmassa on tarkastus kollegan kanssa yhdessä Skandinavian suurimmista vihannestaimien tuottajista, jossa käymme joka toinen viikko, toisinaan viikoittain. Viljelmä, joka muistuttaa lähinnä taimitehdasta, toimittaa kurkun, tomaatin ja paprikan taimia ympäri Suomen, myös mm. Ruotsiin, Norjaan ja Puolaan.

…vaikka suomalainen vihannestuotanto on enimmäkseen puhdasta, riski on aina olemassa, että jostain löytyisi vihanneksia vahingoittavia tuhohyönteisiä tai kasviviruksia.

Ennen kuin pääsemme sisään tarkastamaan taimien kuntoa ja liima-ansassa olevia hyönteisiä, käymme läpi tarkan hygieniaprotokollan. Kellot, korut ja puhelimet jätetään autoon, ulkokengät hyllylle, käsien pesu saippualla, käsien upotus desinfiointiliuokseen ja vihdoin avautuvat portit…kunnes suoritat seuraavat toimenpiteet, käsien pesu uudelleen ja desinfiointigeelit käsiin. Työvaatteiden vaihdon jälkeen, yllätys yllätys, käsien desinfiointi. Nämä toimenpiteet suoritetaan siksi, että suurimmat riskit tulevat viljelmän ulkopuolelta. Koska olemme vihannesviljelyn keskittymässä, ja vaikka suomalainen vihannestuotanto on enimmäkseen puhdasta, riski on aina olemassa, että jostain löytyisi vihanneksia vahingoittavia tuhohyönteisiä tai kasviviruksia, jotka saattaisivat aiheuttaa suuret taloudelliset tappiot. Suurimmat riskit ovatkin ulkomailta tulevat vihannekset ja hedelmät ja siksi työntekijöilläkään ei näitä eväsrasioissa sallita.

Kun kaikki 14 huonetta on kierretty, taimien hyvinvointi tarkastettu ja päivän valohoitoannos saatu, täytämme vielä mahdollisista löydöistämme ja näytteistä huonekartan viljelijälle tiedoksi ja pöytäkirjan, jonka tiedot syötämme koneelle myöhemmin toimistolla.

Tämän jälkeen koittaa päivän kohokohta ja suurin dilemma, lounaspaikan valinta. Valinta ei ole lainkaan helppo Närpiön, aah niin liiallisen ja herkullisen, tarjonnan vuoksi. Hyvä ruoka, parempi mieli pitää todellakin paikkansa. Täysi parkkipaikka ja useat poliisiautot ravintolan pihassa eivät voi olla väärässä, valinta oli taas oikea. Tyytyväisenä käännän auton kohti Vaasaa, jätän kollegan Pirttikylään ja loppupäivän vietän toimistolla ja valmistaudun seuraavaan työpäivään.

Valohoitoa

Seuraava päivä meneekin melko samalla kaavalla. Suuntana on tällä kertaa Korsnäs. Tarkastuksen aiheena ovat edelleen vihannesten taimet sekä alueemme pienimmällä taimituottajalla että toiseksi suurimmalla. Haaveena alkaa olla myös näin tammikuun puolenvälin jälkeen mahdollisten orvokkipistokkaiden näkeminen, joita toisella viljelmällä aletaan kasvattamaan, kun taimituotannon kiireisin vaihe alkaa olla paremmalla puolella. Silloin viimeistään tietää, että kevät odottaa jossain. Ja ehkä juuri siksi kollegan kanssa on vääntöä, kumpi orvokkihuoneeseen ”joutuu”.

Puolen viikon paikkeilla ohjelmassa on pari päivää kasvinterveyskoulutusta. Suomessa tuli voimaan 14.12.2019 uusi kasvinterveyslainsäädännön uudistus, joka aiheuttaa muutoksia sekä meille että viljelijöille. Kasvintuhoojien luokittelu muuttui, kasvien tuontivaatimuksiin EU:n ulkopuolelta tuli muutoksia, kasvipassin käyttö muuttui ja omavalvonnasta tulee yhä tärkeämpää. Vain aika näyttää, kuinka nämä muutokset alkavat käytännössä toimia. Suurena toiveenamme onkin, että viljelijöillä on edelleenkin matala kynnys ottaa meihin yhteyttä, jos jotain ongelmia ilmenee.

Booooooooriiiiiiing…

Myös toinen uudistus tuli voimaan lokakuun alussa, kun Egypti alkoi vaatia suomalaisille sahatavaratoimituksille eräkohtaisia tarkastuksia. Suomessa tuotetusta sahatavarasta suurin osa menee Afrikan ja Aasian vientiin, noin 5 miljoonaa kuutiota vuodessa ja näille 11000 erälle tehdään Ruokavirastossa kasvinterveystodistukset. Tämä aiheutti sen, että olen viettänyt pari päivää kuukaudesta Pietarsaaren satamassa sahatavaranippuja tarkastaen. Tutuksi on tullut niin huolinnan ja laivanvarustamon toiminta kuin sahatavaroiden myynti ja vientikin ja surinaa on kuin ampiaispesässä, kun laivan tulo satamaan alkaa varmistua.

Kyseessä on suuri koneisto, joka pyörittää maamme vientiä. Niin suuri, että jätän koulutuspäivän ja kasvihuoneseminaarin väliin ja lähden kohti satamaa.


Satamasta saan varastolistan, josta voin laskea ilmoitetut määrät ja erien sijainnin. Kypärä keikkuen kiertelen sahatavaranippujen välissä ja etsin eläviä puutuhoojia, niitä, mitä Egypti ei maahansa halua. Konttorilla käyn lähettämässä Ruokavirastolle ilmoitukset tarkastetuista eristä ja nämä tiedot lähetän myös satamalle, myyjille ja/tai sahoille.

Työ on mielenkiintoista ja yksikään päivä ei ole samanlainen, käännän katseen positiivisin mielin kohti kansainvälistä Kasvinterveysvuotta 2020

Mmmmm…Voikkuleipiä….

Perjantai on pyhitetty maaseutuyksikön palaverille, missä käymme läpi Pohjanmaan ELY-keskuksen asioita, maaseutuyksikön tapahtumia, henkilökunnan tekemisiä ja kaikkea muuta oleellista kuluneen viikon ajalta. Noin kolmituntisen istunnon kestää monivuotisen perinteen avulla, nimittäin voileipien. Jokainen maaseutuyksikön henkilökunnasta tarjoaa vuorollaan toisille voikkuleivät ja voi sitä draaman määrää, kun leipävuorot jäävät kesäksi tauolle.

Kun työviikko on loppu, on myös meikäläinen loppu. Mutta koska työ on mielenkiintoista ja yksikään päivä ei ole samanlainen, käännän katseen positiivisin mielin kohti kansainvälistä Kasvinterveysvuotta 2020. Edessä odottaa n. 100 reissupäivää, yli 20000 ajettua kilometriä ja tarkastuksia kasvihuoneissa, pelloilla, tehtaissa, erilaisissa yrityksissä, tukuissa, myymälöissä, siiloissa, satamissa ja metsässä. Erästä kollegaa lainatakseni…kasvintarkastus on kivaa!


Kasvintarkastustiimiin kuuluvat Sirkku Niemelä (ihmettelee kuvassa, tällä hetkellä näppäimistön takana), Fredrik Ström, Glenn Höstman ja Ulla Smeds-Raven (yhteensä jo 70 vuotta virkamies- ja kasvintarkastuskokemusta…)

Pohjanmaan ELY-keskuksen kasvintarkastustiimi tekee Ruokaviraston alaisia kasvintarkastustehtäviä. Valvontoihin kuuluu mm. taimituotannon valvonta vihanneskasveilla ja taimitarhoilla, vihannes- ja kukkaviljelmien valvonnat, taimimyymälät, perunaviljelmät, sahat, erilaiset puualan yritykset ja metsätuhoojakartoitukset, kasvien tuonti ja vienti, lannoite-, rehu- ja siemenvalvonnat sekä kasvisten kauppanormien valvonnat.

Näkymä Vaasan Virastotalolta

Kun kirjoitin blogitekstiäni työviikostani tammikuun lopulla, oli korona vain pieni virus kaukana Kiinassa. Nyt konttoripäivät ovat muuttuneet etäpäiviksi, koulutuksiin voit osallistua pyjamat päällä ja ainoastaan tärkeimmät kasvien tuonti- ja vientitarkastukset sekä mahdolliset kasvintuhoojatarkastukset tehdään normaaliin tapaan. Mutta olemme edelleenkin vain soiton päässä.

Omaan rutiiniin ei ole tullut muuten suurta muutosta. Kasvivirusten kanssa työskentely 15 vuoden aikana, on jo totuttanut käsien pesemiseen ja desinfiointiin ja ymmärrykseen kuinka herkästi virukset voivat levitä ja kuinka niiden käytöstä ei voi aina ennustaa. Suurin harmi onkin sosiaalisten kontaktien väheneminen työpaikalla ja asiakkaiden kanssa. Vaikeaahan se on kotona itsekseen kahvitunnilla naureskella. Onneksi työkaverit ovat aina klikkauksen päässä.

Kevättä kohti ollaan menossa ja kasvit kasvavat kaikesta huolimatta, olkoon se positiivisena kannustimena meille. Tsemppiä kaikille viljelijöillemme, jotka pitävät pyörät pyörimässä. Niin että meille riittää vihanneksia, marjoja, hedelmiä, kukkia ja kaikkea muutakin kivaa, niin kuin ennen koronaakin.

Be safe!

Sirkku Niemelä, Tarkastaja
Pohjanmaan ELY-keskus

Kommentointi on suljettu.

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: