Ilmastomme on tulevaisuutemme, ja niin on myös nuoriso

Puita ja sininen taivas

Kello lähenee yhtätoista hiihtolomaa edeltävänä torstaina. Cronhjelms skolanin yläkouluikäiset oppilaat Luodossa ovat lähiopetuksessa koululla, mutta seuraavan tunnin opetus tapahtuu Teamsin välityksellä, sillä vuorossa on vierailijaluento. Chat-kenttään satelee tervehdyksiä luennoitsijoille.

Päivän ohjelmassa on asiaa metsien ja merien roolista ilmastonmuutoksessa. Oppitunnin järjestävät yhteistyössä Metsäkeskuksen Ilmastomme on tulevaisuutemme -hanke ja Marthaförbundetin Östersjön 2.0 -hanke. Luennoitsijoina toimivat hankkeiden vetäjät Anne Teir-Siltanen (Metsäkeskus) ja Roosa Mikkola (Marthaförbundet).

Pelkkää yksipuolista luentoa ei kuitenkaan ole luvassa, vaan oppilaille annetaan myös mahdollisuus kysyä kysymyksiä ja pohtia omaa suhdettaan metsään ja ilmastoon. Heti oppitunnin alussa oppilaat saavat kaivaa puhelimen taskustaan ja mennä interaktiiviseen työkaluun nimeltä Mentimeter. Siellä he saavat tehtäväkseen pohtia, millaisia tunteita heillä herää ilmastoon liittyen. Yli puolet vastaajista kokee, että ilmasto on yleinen puheenaihe. Suurin osa kertoo myös ajattelevansa usein ilmastoa.

Metsien rooli hiilinieluna

Lehti, jota kiertää nuolet

Oppitunnin tarkoitus ei kuitenkaan ole vain informoida nuoria ilmastonmuutoksen vaaroista, vaan kertoa metsien roolista ilmastotalkoissa ja erityisesti korostaa, mitä nuoret itse voivat tehdä, jotta metsät säilyisivät. Metsä on monella tapaa mukana nuorten elämässä. Moni paljastaa Mentimeterin välityksellä käyvänsä mielellään metsässä. Siihen on monella mahdollisuus, sillä n. 75% Suomen pinta-alasta on metsää. Metsät nielevät noin 40% päästöistämme, joten niitä voidaan kutsua hiilinieluiksi. Mutta mitä eroa on hiilinielulla ja hiilivarastolla? Milloin metsästä voi tulla hiilen lähde?

Metsää voi kutsua hiilinieluksi, jos se sitoo päästöjä enemmän kuin vapauttaa. Esimerkiksi lahonneet puut vapauttavat hiilidioksidia. Näin ollen ne ovat hiilen lähteitä. Myös metsää poltettaessa puihin sitoutunut hiilidioksidi vapautuu ilmaan. Hiilivarastoksi kutsutaan metsäteollisuuden lopputuotetta, jossa hakatut puut päätyvät lopputuotteeksi, jonka valmistusprosessissa puihin sitoutunut hiilidioksidi ei vapaudu ilmakehään. Esimerkiksi hirsitalo on tällainen.

Kun oikea terminologia on hallussa, aletaan oppitunnilla pohtia, mitä oppilaat voisivat tehdä itse, jotta metsien rooli hiilinieluna säilyy. Teir-Siltanen kertoo koululaisille, että tähän voi vaikuttaa monella tapaa. Helpointa on kauppareissun yhteydessä katsoa, ettei ostoskorista löydy palmuöljyä sisältäviä tuotteita, sillä palmuöljyn viljelymaiksi raivataan usein alueita, jotka ennen olivat maailmalle elintärkeitä hiilinieluja. Lisäksi voi suosia tuotteita, jotka on valmistettu suomalaisesta puusta, ja jotka toimivat hiilivarastoina. Myös metsän omistamista käsitellään tässä yhteydessä.

”Suurin osa suomalaisista metsistä on yksityisomisteisia, mikä on hyvä juttu, sillä usein omaa omaisuutta kohdellaan varjellen. Esimerkiksi sademetsät Amazonaksessa, jossa metsää on poltettu ja tuhottu viljelymaiden tieltä, ovat sademetsät olleet valtion omistuksessa”, kertoo Teir-Siltanen koululaisille.

Suomessa on n. 600 000 metsänomistajaa, joiden keski-ikä on 62 vuotta. Tästä huolimatta melko suuri osa luotolaisista yläkoululaisista kertoo Mentimeterin välityksellä omistavansa metsää tai kuuluvansa perheeseen, joka omistaa metsää. Mahdollisia tulevaisuuden metsänomistajia on siis joukossa. Sen on huomannut myös hankepäällikkö. ”Nuoret harvoin päättävät suoraan, mitä metsässä tapahtuu. Suurella osalla on kuitenkin perheen omistuksessa metsää”, Teir-Siltanen kertoo. Luennolla kannustetaankin ottamaan ilmastoasiat kotona puheeksi, ja nuoria kehotetaan vaatimaan vanhemmiltaan ilmastotekoja.

Myös merellä on samankaltainen rooli ilmastonmuutoksessa. Meri sitoo päästöjen yhteydessä syntyvää lämpöä. Oppitunnin toisella puoliskolla käsitellään ilmastoasioita merien, ja erityisesti Itämeren näkökulmasta. Koululainen voi huomioida Itämeren omassa arjessaan monella tavalla, esimerkiksi suosimalla kotimaisia kalalajeja, joita normaalisti hyödynnetään vajaasti. Kotona voi myös vaatia, että jätteet kierrätetään, ja että ruokalistalta löytyisi ekologisesti kestävää ruokaa. Lisäksi kavereiden kanssa voi järjestää vaikkapa rantojen siivoustalkoot.

”Merien ja metsien roolit ovat ilmastonmuutoksessa yhteneväiset, joten yhteistyö Marthaförbundetin hankkeen kanssa tuntui luonnolliselta. Teen hankkeessa mielelläni yhteistyötä, ja otan vastaan uusia ideoita kohderyhmän tavoittamiseksi”, kertoo Teir-Siltanen. Nuorten lisäksi kohderyhmään kuuluvat myös päätöksentekijät ja metsänomistajat. Teir-Siltasta voi siis pyytää luennoimaan myös varttuneemmalle porukalle.

Ilmastonmuutos ahdistaa lukiolaisia

Tietokone, ruudulla metsän kuva.
Oppitunti Vasa Övningskolanille alkamassa

Pari viikkoa myöhemmin Teir-Siltanen aloittaa luennon Vasa Övningskolanin biologian kurssilaisille, tällä kertaa ilman Matrhaförbundetia. Se on yksi viidestä luennosta, jota Teir-Siltanen on kyseisellä viikolla pitänyt. Sisältö on samankaltainen, kuin yläkoululaisille, mutta kohderyhmä on otettu huomioon. Alkuun käsitellään monelle lukiolaiselle tuttua tunnetta, ilmastoahdistusta.

”Olen peloissani ja huolissani omasta ja tulevan sukupolven tulevaisuudesta. Jos emme tee mitään nyt, kaikki on ohi”, kertoo yksi kurssin oppilaista Mentimeter-kyselyssä. Teir-Siltanen korostaa, ettei ilmastoahdistus ole sairaus, vaan reaktio faktaan. Kyseessä on sukupolvikokemus. Joka kolmannes 15–30 vuotiaista nuorista on kokenut ilmastoahdistusta.

”Metsien rooli hiilinieluna on hankkeen tärkein näkökulma, ja siitä on saatava levitettyä tietoa etenkin nuorille. Metsien roolien ohella ilmastoahdistusta on tärkeä käsitellä”, kertoo Teir-Siltanen myöhemmin haastattelussa. Oppituntien lopussa Teir-Siltasella on tapana kysyä, mitä tunnilla on opittu. Palaute on usein positiivista. Eräs lukiolainen tiivistää oppitunnin annin palautteeseen: ”Sain paljon tietoa erityisesti metsän roolista. On tärkeää miettiä, mitä voi tehdä itse, ja siitä sai hyvän muistutuksen tällä luennolla”.

Luovaa tiedonvälitystä myös etäyhteyksin

Syksyllä käynnistyneessä hankkeessa ehdittiin vetää muutamat oppitunnit paikan päällä, kunnes maailmantilanne pakotti toteutuksen verkkoon. Tämä ei hankevetäjää lannistanut, vaikka kaikki pitikin ajatella uudestaan. Teams-luentojen lisäksi Teir-Siltanen panostaa muihin keinoihin, joilla tietoa voidaan jakaa terveysturvallisesti. Suunnitteilla on muun muassa kaksikielinen kouluille jaettava lehti sekä Radio Vaasan kanssa toteutettava podcast. Luvassa on myös muun muassa metsäretki alakoululaisille. Yhteistyötä pyritään tekemään laajasti muiden hankkeiden ja toimijoiden kanssa.

Nainen hymyilee
Hankepäällikkö Anne Teir-Siltanen. Kuva: Linus Lindholm

”Välillä unohtuu, kuinka tärkeä metsä on. Suomalaisesta metsästä voi olla ylpeä. Sillä on suuri rooli, kun fossiilisten polttoaineiden ja muovin käyttöä täytyy vähentää”, summaa Teir-Siltanen. ”Hankepäällikkönä olen oppinut paljon metsästä, mutta myös siitä, kuinka kiinnostuneita nuoret ovat ilmastoasioista, ja kuinka paljon osaamista heiltä jo löytyy”, lisää Teir-Siltanen.

Kiinnostuitko hankkeesta? Haluaisitko tehdä yhteistyötä?

Ota yhteyttä Anne Teir-Siltaseen: anne.teir-siltanen(at)skogscentralen.fi,  puh. 050 442 2191

Pohjanmaan ELY-keskus on myöntänyt Ilmastomme on tulevaisuutemme -hankkeelle tukea maaseuturahastosta. Muita hankkeen rahoittajia ovat Metsämiesten säätiö, Metsäkoulutus ry, Svenska Kulturfonden ja Föreningen för skogskultur r.f.  Hanketta toteuttaa Metsäkeskus.

Kommentointi on suljettu.

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: