Mihin tukimiljoonat päätyvät?

Traktori

Olen vakuuttunut siitä, että maatalous on aikojen alusta asti kohdannut haasteita, ja viljelijä on periaatteessa törmännyt samoihin ongelmiin kuin tänäkin päivänä. Maatalousyritykset eivät eroa muista yrityksistä siinä, että jatkuvasti täytyy pohtia, miten mahdollisimman pienillä menoilla voi saada mahdollisimman suuret voitot. Maatalous eroaa taas monesta muusta yrityksestä siinä, että niin monesta suunnasta saa kuulla mitä pitää tehdä ja miten, ja vaikka kaikki muu onnistuisi, niin sää voi joka vuosi tuhota sadon osittain tai kokonaan. Tämän päivän maatalous perustuu maailman, EU:n ja kansalliseen politiikkaan, mutta siitä huolimatta viljelijän täytyy toimia markkinoiden perusteilla ja edellytyksillä. EU:n maaseutupolitiikka perustuu seitsenvuotisiin ohjelmakausiin, maan hallitus vaihtuu/valitaan joka neljäs vuosi, kun taas isohkon tuotantoinvestoinnin, kuten kasvihuoneen tai eläinsuojan, takaisinmaksuaika saattaa olla 20–30 vuotta. Tämän päivän maaseutupolitiikalla on vähän tai ei mitään tekemistä markkinoiden toiveiden kanssa, ja perustuu ennen kaikkea muihin arvoihin ja ajatuksiin, jotka jäävät viljelijän toteuttavaksi, kunnes vuorossa on seuraava poliittinen tahtotila. Maatalousyrittäjällä, kuten kaikilla muillakin, on mahdollisuus itse ja etujärjestöjen kautta vaikuttaa politiikkaan, mutta koska Suomessa oli vuonna 2020 runsaat 47 000 maanviljelijää ja EU:ssa on noin 445 miljoonaa asukasta, jotka vaikuttavat pohjalaisen maatilan tekemisiin, on helppo ymmärtää, että viljelijän ääni kuuluu aika vaimeasti ja säännöt ovat joskus vaikeita ymmärtää.

Olen melko varma siitä, että jos tavalliselta kadun tallaajalta kysytään, mikä on maanviljelijän tärkein tehtävä, yleisin vastaus on ”ruuan tuotanto”. Loogisesti ajatellen sen pitäisi olla maatalouden jokavuotinen tavoite, mutta asia ei ole näin yksinkertainen enää. Kun 80-luvulla kävin peruskoulun, runsaat puolet luokkakavereistani tulivat kodeista, joissa vähintään toinen vanhempi hankki elannon maa- ja metsätaloudesta, kasvihuoneviljelystä tai turkistuotannosta. Tänä päivänä kovin moni lapsi ei tule maanviljelijäperheestä. Tulevaisuudessa maanviljelijän lapsen luokkakavereilla tulee kuitenkin eniten vaikutusmahdollisuuksia siihen, mitä maanviljelijän yritys tulee tuottamaan ja miten. Todennäköisesti tulemme myös tulevaisuudessa tarvitsemaan ruokaa, ja siinä mielessä maatalous on turvallinen ammatinvalinta, mutta päätöksenteko siirtyy koko ajan kauemmas ja kauemmas käytännön työstä.

Maaliskuun puolivälissä Ruokavirasto julkisti tiedot vuonna 2020 maksetuista maataloustuista. Maatalouden ja elintarviketuotannon tuet herättävät aina reaktioita ihmisissä. Harva tulee ajatelleeksi, mihin rahat lopulta päätyvät. Voin taata, että ne eivät jää viljelijän taskuun. Maatalousyrityksen tulot sijoitetaan omaan yritykseen, jotta sillä voisi elää myös tulevaisuudessa. Tuotantoa kehitetään ja tehostetaan, yritystä laajennetaan, koneita ja rakennuksia huolletaan, minkä lisäksi palveluita ja tuotantopanoksia ostetaan. Kaikki tämä oman tilan ulkopuolelta.

Tukien saamiseksi viljelijä toteuttaa niitä arvoja, joita muu yhteiskunta pitää oleellisina juuri sinä hetkenä. Koska valtio toimii maksajana, tukia pitää myös tarkastaa, ja se on meidän tehtävämme. Meidän tulee kohtuullisissa rajoissa varmistaa, että tuet maksetaan oikein ja oikeilla perusteilla. Siksi teemme vuosittain paikan päällä tarkastuksen osalle tiloista (pääasiassa viidelle prosentille). Toinen tehtävämme, joka ei ole lakisääteinen, mutta ehkä sitäkin tärkeämpi, on huolehtia siitä, että pohjalaisella viljelijällä on mahdollisuus harjoittaa ja kehittää toimintaansa tukiviidakossa ja sen aiheuttamassa byrokratiassa. Tähän olemme pyrkineet koko EU-aikana yhteisymmärryksessä viljelijöiden kanssa antamalla tarkastusten yhteydessä neuvoja tuotannosta, selvittämällä hallinnollisia ongelmia ja vaikeasti ymmärrettäviä tukiehtoja sekä tarjoamalla viljelijöille koulutusta ja tietoa, jonka avulla he voivat tehdä hyvin harkittuja päätöksiä oman tilan tuotannosta joka vuosi. Näin muu yhteiskunta voi nauttia paikallisen maatalouden tuottamista erinomaisista tuotteista tietäen, että tuotteet ovat peräisin arvojen mukaisesta tuotannosta. Saamme myös nauttia aukeista maisemista, joissa viljellään monipuolisesti erilaisia kasveja paikallisympäristö huomioiden ja mahdollisimman pieniin ilmastoseurauksiin pyrkien. Tämä työllistää myös paikallisia palveluntuottajia, yrittäjiä ja liikemiehiä, jotka auttavat viljelijää tai houkuttelevat turisteja alueellemme. Miltä maisema näyttäisi ilman maataloutta? Katsokaa ympärillänne, kun matkustatte lähialueella ja seuratkaa, miten maisema muuttuu kasvukauden mukaan. Se on loppujen lopuksi aika fantastista.

Mies hymyilee

Ulf-Erik Häggvik

Valvontapäällikkö

Pohjanmaan ELY-keskus

Kommentointi on suljettu.

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: