Puoli vuotta sitten kesäkuussa hyppäsin aika lailla tuntemattomaan, kun astelin ensimmäisen kerran Vaasan virastotalon ovista sisään. Olin juuri valmistumassa viestintätieteiden kandiksi ja päässyt ensimmäiseen oman alan harjoittelupaikkaani. Tunnelmat vaihtelivat innostuksesta jännitykseen. Moni harjoittelija voi varmasti samaistua siihen, kuinka paljon mielessä pyörii kysymyksiä ennen ensimmäistä työpäivää. Millaista työnteko omalla alalla on? Mitä kaikkea siihen kuuluu?
Päädyin hakemaan Pohjanmaan ELY-keskuksen ja TE-toimiston viestintäharjoittelijan paikkaa keväällä, kun etsin Vaasasta mielenkiintoista kesätyötä. Kyseinen työpaikkailmoitus tuntui heti kolahtavan itselleni, sillä sivuaineopintojen pohjalta olin kiinnostut aluekehittämisestä ja valtiolla työskentelystä. Myös itselle sopivat työtehtävät viestinnän opiskelijana saivat heti tuntumaan, että tässä työssä minulla olisi paljon annettavaa. En ollut missään vaiheessa ajatellut tulevani harjoitteluun puoleksi vuodeksi, mutta onneksi tulin. Kuusi kuukautta on ollut itselleni juuri sopiva aika, koska siinä ajassa ehdin näkemään työstä laajasti eri puolia.
Työn kautta olen oppinut valtavasti, ja nykyään voisinkin luetella vaikka unissani Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan työllisyysluvut ja ainakin 20 syytä sille, miksi yritysten kannattaa harkita kansainvälisen työvoiman palkkaamista.
Tiesin entuudestaan sen, että Pohjanmaan ELY-keskus toimii elinkeinojen vastuualueella, mutta lähes kaikki muu siihen liittyvä olikin minulle uutta. Koska viestijän täytyy tuntea organisaatio ja sen teemat hyvin, kului näihin aiheisiin perehtymiseen aikaa. Työn kautta olen oppinut valtavasti, ja nykyään voisinkin luetella vaikka unissani Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan työllisyysluvut ja ainakin 20 syytä sille, miksi yritysten kannattaa harkita kansainvälisen työvoiman palkkaamista. Jännitin etukäteen aika paljonkin sitä, miten tulen sisäistämään kaiken näin itselleni vieraasta alasta. Nyt sanoisin puolen vuoden takaiselle itselleni, että hyvin se menee! Viestijän työssä aihe kuin aihe tulee tutuksi käytännön tekemisen kautta. Se onkin ehdottomasti myös yksi syy sille, miksi pidän viestinnästä niin paljon.
Yhtenä päivänä eräs ystäväni kysyi, millainen tavallinen työpäiväni harjoittelun aikana on ollut. Kysymykseen vastatessani tajusin, että sellaista ei ehkä olekaan – työtehtävät ovat vaihdelleet niin paljon päivittäin, että mitään tietynlaista kaavaa ei ole päässyt edes syntymään. Tämä on sopinut minulle mainiosti, sillä pidän vaihtelusta ja uusista kokemuksista, joita työ on tuonut tullessaan. Joskus olen työstänyt toimistolla somepostauksia, joskus olen ollut Kristiinankaupungissa peltovalvonnassa ja joskus taas osallistunut Teams-kokouksiin etätöissä kotona. Olen myös käynyt Uudessakaarlepyyssä haastattelukeikalla, tehnyt verkkosivuja, editoinut valokuvia ja videoita sekä ideoinut erilaisia viestintäsuunnitelmia. Päivien vaihteluun on vaikuttanut myös se, että olen saanut itse räätälöidä niiden sisällöt ja joustavien työaikojen ansiosta myös aikataulut.
Marraskuun lopussa harjoitteluni huipentui järjestämäämme Talent Boost Summit –tapahtumaan, joka pidettiin Vaasassa. Olen työskennellyt harjoittelun alusta lähtien kyseisen tapahtuman viestintätehtävissä ja päässyt toteuttamaan omia visioitani muun muassa tapahtuman visuaalisessa ilmeessä ja somekanavissa. Tapahtuma oli kertaheitolla koko harjoitteluni paras päivä: oli mahtavaa nähdä, kuinka laadukkaan ja onnistuneen tapahtuman olimme saaneet aikaiseksi järjestelytiimin kanssa. Itse katselin päivän ohjelmaa pitkälti myös linssin takaa, kun sain kunnian toimia tapahtuman valokuvaajana.
Päällimmäisenä olo on kuitenkin kiitollinen, sillä olen oppinut harjoittelun aikana valtavasti paitsi tästä työstä, myös itsestäni.
Nyt puolen vuoden takaiset jännityksen tunteet ovat vaihtuneet haikeudeksi, kun harjoittelu on loppunut ja jätin taakse ihanat työkaverit ja tutuksi tulleet työtehtävät. Päällimmäisenä olo on kuitenkin kiitollinen, sillä olen oppinut harjoittelun aikana valtavasti paitsi tästä työstä, myös itsestäni. Nyt olen taas askeleen lähempänä omaa suuntaani työmaailmassa, missä ikinä se sitten tulevaisuudessa onkaan. Näillä eväillä on kuitenkin hyvä jatkaa, ja onneksi saan muistella tätä kokemusta vielä pitkään.
Veera Röyttä
Näkökulmia vientirannikolta | Reflektioner från exportkusten 